Herkässä

Herkkyys ja hauraus ovat läsnä, vaikka tuntee olonsa yleisesti ottaen vahvaksi. Tätähän olen miettinyt ennenkin, voiko olla samaan aikaan vahva ja hauras. Tuntuu, että pinnan alla on hauras ja toisinaan  vielä herkempi kuin yleensä. Aistit ja intuitio viestittävät asioita, joita ei päällisin puolin muuten huomaisi. Olen oppinut luottamaan intuitiooni, se on monesti ollut oikeassa, vaikka on se joskus antanut vääriäkin signaaleja. Pienen pienistä tiedon murusista aistit keräävät informaatiota ja intuitio vahvistaa tuntemukset. Intuition kertomaa on vaikea perustella, se on sisäinen tunne jostakin, joka väläyksenomaisesti tulee tietoiseen mieleen. Ja kun se on sinne välähtänyt, sen kertomaa ei voi enää jättää huomiotta. Eri asia on, miten toimii sen välittämän tiedon johdosta tai varassa.

Tuntuu, että herkkyys kuunnella intuitiota vaihtelee. Näin olen kokenut. Tietoinen mieli  haluaa joskus olla vahvempi eikä tahdo antaa intuitiolle painoarvoa. Tai sitten yksinkertaisesti on niin, että intuitio on eri tilanteissa ja aikoina  vahvempi tai heikompi. Vuosien myötä olen tiedostanut intuition olemassaolon selvemmin, sille on tullut nimi. Nuorempana pidin sitä mutu-tuntumana tai epämääräisenä tunteena, jota en osannut perustella.

Mutta herkkyys. Ja hauraus. Ne tekevät haavoittuvaiseksi, alttiiksi. Ja  mietteliääksi.



                 Jäljenjättäjä - Tiina Kivinen