 |
| Alavilla mailla hallan vaara |
 |
| Aamusänki |
 |
| Syysaamun värit |
 |
| Juoksijat |
Mystinen usva veti pellon laitaan aamulla. Utuinen, salaperäinen tunnelma. Hiljaista, unenomaista. Askelten ääni hiekkatiellä. Aamu-unisesta olosta herätti lähestyvä koiran haukunta. Riemukas haukku kuului pellon toiselta puolelta, vaikka mitään en vielä nähnyt.
Yhtäkkiä näin liikettä pajukon laidalla. Ja siellä se pinkoi. Koira pinkoi menemään niin lujaa kuin tassuista pääsi pellolla ja nyt vasta huomasin, niitä olikin kaksi. Menossa oli vauhdikas ja riemukkaan äänekäs takaa-ajo, takaa-ajajana pieni musta koira. Koirat vaihtoivat suuntaa ja suuntasivat suoraan minua kohti näyttäen lähestyessään ihan sarjakuvakoirilta. Korvat lerppuivat vauhdissa sinne sun tänne ja kielet roikkuivat toisella poskella. Takaa-ajaja saavutti isoa koiraa ja minut ohitettiin karvan mitalla, olin vain jokin väistettävä este hiekkatiellä.
Koirien matka jatkui yhtä äänekkäästi, suuntaa välillä vaihtaen ja lopulta ilmeisesti isäntää tai emäntää kohti suunnistaen. En voinut olla hymyilemättä, niin hauskoilta vipeltäjät näyttivät. Siinä mentiin lujaa ja pidettiin hauskaa....=)
2 kommenttia:
Sumua ei pysty koskettamaan kun aina pakenee etemmäksi.
Totta, se pakenee aina. Sumuiset ja usvaiset maisemat vetävät silti puoleensa, niissä on merkillistä lumoa minun silmissäni.
Lähetä kommentti