Itse koen näiden Gibranin sanojen liittyvän iän kertymiseen ja kokemuksien karttumiseen. Siihen, että elämän jäljet voivat näyttää kauniilta kuten rypyt ihmisen kasvoissa, jotka kertovat eletystä elämästä.
Eletty elämä ja sen kerrostumat kiehtovat kaupunkikuvassakin. Vanhat rakennukset ja kujat saavat miettimään, millaiset ihmiset siellä ovat asuneet satojen vuosien aikana ja mitä kaikkea ne ovat olleet todistamassa.
Hassua. Kirjoitin juuri runon (ei blogissani, ehkä joku päivä), jossa haluan olla pihan koivu. Ja juttua auringosta ja tuulesta. Ja sitten kurkistan tänne...
5 kommenttia:
Selkeitä sanoja, selkeitä kuvia.
Muistan tuon Gibranin elävästi siitä, kun luin sen ex-avomieheni haudalla monta vuotta sitten.
Jotenkin se sopi hyvin nuoren ihmisen hautajaisiin.
(Niin, ja olimme siis eronneet jo paljon aiemmin, joten ei minusta leskeä tullut.)
Itse koen näiden Gibranin sanojen liittyvän iän kertymiseen ja kokemuksien karttumiseen. Siihen, että elämän jäljet voivat näyttää kauniilta kuten rypyt ihmisen kasvoissa, jotka kertovat eletystä elämästä.
Eletty elämä ja sen kerrostumat kiehtovat kaupunkikuvassakin. Vanhat rakennukset ja kujat saavat miettimään, millaiset ihmiset siellä ovat asuneet satojen vuosien aikana ja mitä kaikkea ne ovat olleet todistamassa.
Hassua. Kirjoitin juuri runon (ei blogissani, ehkä joku päivä), jossa haluan olla pihan koivu. Ja juttua auringosta ja tuulesta. Ja sitten kurkistan tänne...
Joskus käy juuri noin, elämän hassuja sattumuksia. Tai mistä sitä tietää, mikä on sattumaa ja mikä tarkoitettu tapahtuvaksi, syystä tai toisesta.
Lähetä kommentti