Pitkästä aikaa pääsee taas metsän syksyyn. Tuoksuttelemaan, aistimaan viileyden, poimimaan syksyn myöhäistä satoa. Ilmasta käsin metsät näyttivät kelta-vihreiltä, punaväri loisti poissaolollaan. Haavat näyttivät yhtä keltaisilta kuin koivut. Metsän sisällä, sen siimeksessä, silmä löytää punaistakin. Kielon marjoissa helakkaa punaa, mustikan lehdissä hienostunutta viininpunaa, samoin lakan lehdissä. Ja sitten on karpalot. Suon herkulliset antimet, joiden väri niiden levätessä sammalpedillä on upea.
Metsästä löytää aina jotain kiehtovaa tutkittavaa. Niin kuin nämäkin käävät, jotka osuivat silmiin jo pari viikkoa sitten.
2 kommenttia:
Käävät ovat kauniita. Tuli kaipaus metsään ja sen syksyisiin tuoksuihin.
Metsään kannatti taas mennä, sain talven varalle mukavasti karpaloita. Ja lisäksi todella hyvän, rauhaisan mielen ja liikuntaa. Olen ihan metsäläinen....=)
Lähetä kommentti