Prinsessamainen juttu

Pienet tytöt ja pojat rakastavat satuja. Näissä maisemissa voisi leikkiä prinsessaleikkejä ja odotella prinssiä tornissa. Tulisiko se valkoisella ratsulla laukaten raunion pihamaalle? Kesäisin täällä näytellään lastennäytelmiä ja hieno ympäristö se siihen onkin eli kyseessä on raunio Aulangolla. Pikkutyttönä minäkin kerran katselin täällä tarinaa Tynnyri-Tommista. Itse näytelmästä en muista mitään, mutta rauniot ovat jääneet mieleen voimakkaasti. Ympäristö ruokkii mielikuvitusta vahvasti satumaisine näkymineen.

Pienenä tyttönä olin haltioissani, jos joku luki minulle satuja. Omia satukirjoja ei ollut montaa, mutta ne olivat sitäkin kallisarvoisempia. Muistan kun olin sairaana ja vuodelevossa, sen verran oli voimia, että keräsin kaikki vähäiset satukirjani vuoteen viereen ja odotin niille lukijaa. En osannut itse vielä lukea ja odotin isää tai äitiä lukemaan sairaalle satuja ajankuluksi. Isä ja äiti olivat kiireisiä askareissaan ja sain tyytyä katselemaan satukirjojen kuvia. Vieläkin on tallella pieni vihkonen, jossa on kaksi satua, ensin Lumikki ja sitten Pikku veli ja pikku sisar. Vihkossa on  kuva prinsessasta vauvan kehdon ääressä, se oli minusta maailman kaunein kuva.