Suu messingille

Kyllä loma ja lepo on ihmiselle tärkeä asia. Tajusin sen selvääkin selvemmin pienellä irtiotolla työstä. Huomaamattaan sitä venyy ja venyy työelämän haasteisiin vastaten ja omat voimat ehtyvät. Kun pitää työstään ja viihtyy siinä, ei edes tiedosta uupumuksen hiipivää tuloa. Me ahkerat ja tunnolliset suomalaiset, jotka emme vähästä työn suhteen narise saati nouse barrikadeille suuremmistakaan syistä.

Mutta kun ottaa pesäeron arjen työntäyteisistä päivistä huomaa yhtäkkiä, kuinka lepoa ja rentoutumista tarvitsikaan. Pitkiä, makeita yöunia. Päiviä, jolloin saa tehdä mitä mielii tai olla tekemättä jos ei mieli. Tilaisuutta vain olla ilman vaatimuksia. Joutilaisuutta tai uusia, avartavia kokemuksia ja elämyksiä. Herkkuja kaikille aisteille, kulinaarisista esteettisiin.

Ja miten tärkeää huomata, että voi väsyä ja uupua. Ettei ole jaksamisen suhteen haavoittumaton, vaan ihan tavallinen ihminen. Ihminen, joka tarvitsee lepoa ja akkujen latausta aika ajoin. Inhimillinen ihminen. Niin juuri, inhimillinen ihminen eikä kone. Paljon mukavampaa olla ihminen, elävä ja elämässä kiinni oleva nainen. Hymykään ei katoa, kun on levännyt ja voi hyvin.

Kaktusnaama