Rannalla kävely ja veden pinnan katselu elvyttivät ja virkistivät. Olen perisuomalainen, nautin järvistä ja lammista, sinisestä taivaasta, koivuista......
Vesi ja rantaheinät ovat yhdistelmä, jota en voi vastustaa. Katseeni hakeutuu siihen luonnossa kulkiessani aina. Heinät ovat kauniita, olipa vuodenaika mikä tahansa. Rantaheinät, heinät ojanvarsilla ja joutomailla. Nämä kellastuneet heinät rannalla ovat niin viehkoja, ihailen niiden keveyttä ja väriä. Toisinaan ne kaartuvat maalauksellisesti yksittäin, kuin poseeraten ja tässä kuvassa ylvästelevät suurina joukkoina, mutta silti keveinä.
Metsän siimeksessä taas - kuten niin monesti ennenkin. Tämä havu paistatteli valokeilassa, joka oli yhtä lämpimän oloinen kuin kevätauringossa.
Illan hämärtymistä hiljalleen rannalla. Saunan lämpiämistä odotellessa katse ylös taivaalle, joko niitä tähtiä näkyy. Ei ihan vielä, pitää malttaa mielensä. Sen ajan voi kuunnella tulen huminaa kiukaassa ja aistia lisääntyvää lämpöä.
3 kommenttia:
Kumma juttu: kellastuneet ja kuivuneet heinät ja korret ovat jollakin salaperäisellä tavalla koiramme ja sitä edeltäneen hauvan turkin värinen. Siis beige: keltaisen ja ruskean vaihtelevan sekoittunut sävy.
Kauniin värinen koira teillä....=)
Jossain kuvassa koiranne näytti harmaalta, se oli se virnistyskuva.
No, niitä onkin kaksi. Toinen vahtii ja toinen 'virnistelee' ja juoksee.
Lähetä kommentti