torstai 3. marraskuuta 2011

Vierellä kulkijana

Kohtasin tänään toisen suuren surun. Olin läsnä, kun nuori ihminen sai suruviestin ja näin, miten se romahdutti  hänet. Olin sen hetken vierellä, lähellä ja lohduttamassa. Halaamassa, pitämässä lähellä, silittämässä hiuksia. Minuakin se kosketti, nähdä toisen kokema äkillinen suru ja menetys. Kuulla itku ja nyyhkytys. Nähdä elämänilon katoavan kuin tuhka tuuleen.

Miten äkkiä elämä voikaan  muuttua mukavasta arkipäivästä mustaan synkkyyteen. Yhdessä  silmänräpäyksessä.




Ei kommentteja: