Melkein jo irtautumassa arjesta

Runot ilmaisevat joskus osuvasti ajatuksia ja tunteita, niin kuin Tommy Tabermannin runoista huomaa. Suosikkirunoistani useampi onkin Tommyn kynästä. Toinen taitelija, jonka työt ovat kolahtaneet minuun jo hyväsen aikaa, on taidegraafikko Kirsi Neuvonen. Omalla seinällä ei ole ripustettuna yhtään Neuvosen työtä, siinä olisikin ideaa lahjaksi itselleen, kun seuraava pyöreiden vuosien syntymäpäivä tulee sitten hamassa tulevaisuudessa(siihenhän on vielä yli puoli vuosikymmentä.... :). Neuvosen unenomainen ja jotenkin satumainen tyyli miellyttää, alla ensin teos nimeltä Omenapuku ja toisena Haaveilija.

Itse asiassa yhtään värillistä grafiikanlehteä minulla ei ole, mustavalkoisia pikkuruinen kokoelma. Kokoelmaan on mahdottoman kiinnostavaa etsiä täydennystä ulkomaanmatkoilta, pienehkö grafiikanlehti on kevyt tuliainen ja mahtuu lentolaukkuunkin. Lisäksi mukavampi ostaa jotain käsintehtyä ja erilaista  turistikrääsän sijaan.

Talviloma on vielä edessä ja suuntaan Suomen rajojen ulkopuolelle, ajatus kokoelman kartuttamisesta se minut saikin Neuvosen nettisivulle. Ulkomailla gallerian ja mieleisen grafiikanlehden etsiminen on aina seikkailu, matkan varrella täytyy levähtää kahvilassa tai lounaalla ja nauttia kaupungin ilmapiiristä. Museotkin kiinnostavat, olenkohan tyypillinen keski-ikäinen naismatkailija? Olinpa tai en, mutta ne mua kiinnostavat. Ja arkkitehtuuri. Vanhoissa kaupungeissa voi vaan käveleskellä ympäriinsä ja päätyä paikkoihin, mihin ei alunperin ollut menossakaan ja löytää jotain kiehtovaa. Matkustaminen on  eräs tapa toteuttaa unelmia ja haaveita ja saada sielulle taas ravintoa pitkäksi aikaa.

Mutta vielä täytyy pusertaa muutamia päiviä töitä ennen seikkailun alkua.