Voima ja hauraus

Ovatko voima ja hauraus toisensa poissulkevat tunnetilat? Voiko tuntea itsensä samanaikaisesti voimakkaaksi ja hauraaksi? Entä voimaantuminen? Voiko kokea itsensä toisella alueella voimaantuneeksi ja vahvaksi ja kuitenkin toisella alueella hyvin haavoittuvaksi ja täsmälleen samalla hetkellä? Voimaantuminen, mitä se oikein on? Itsensä kokemista vahvasti omaksi itsekseen? Yksilöllisen minäkokemuksen tuntemista? Ydinminän ja sen antamien tienviittojen selkeää tiedostamista hetkessä? 

Jäin miettimään näitä tunnetiloja erään tapahtuman vuoksi. Pohdin, voiko toinen ihminen nähdä sinusta, sinua tarkemmin tuntematta, olosi  voiman ja haavoittuvuuden  tilan. Pystyykö toinen ihminen aistimaan joistakin merkeistä ja eleistä senhetkisen kokemuksellisen tilasi? Vai kuvitteleeko toinen vain tulkitsevansa kehosi antamat signaalit. Tulkintaa on aina ja se ei perustu pelkästään faktoihin. Joka tapauksessa, se on hätkähdyttävää, jos toinen hitusenkin hauraudestasi aistii. Olkoonkin, että tulkinta ei ole ihan osuva.Jos haurautesi ja herkkyystilasi on senluontoista, että sen haluaa pitää omanaan ja luuleekin niin olevan.  Se pysäyttää pohtimaan, mitä kaikkea ihmiset toisesta pystyvät aistimaan ilman verbaalista viestintää. Onko ihminen kuin avoin kirja, jota toinen kykenee lukemaan vaikeuksitta? Onko ihminen aivan paljas toisen edessä? Ei varmaankaan kaikkien edessä ole näin. Mutta toiset ihmiset ovat taitavia lukemaan ihmistä, hänen elekieltään ja kehon ilmaisua ilman sanojen tukea.

Useastihan ihminen pyrkii peittämään todelliset tunteensa, ainakin vieraampien ihmisten edessä. Puetaan ylle naamio ja se mitä on naamion takana, paljastetaan vain lähimmille ihmisille, aina ei heillekään. Jos sanallinen viesti ja kehonkieli ja eleet ovat ristiriidassa, kumpaa ihminen uskoo? Aivan, kehonkieltä ja eleitä. Ne tuntuvat  luotettavammilta  kuin sanat, jotka voivat harhauttaa.