sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Laiskottelun autuaaksi tekevä voima

Uinailla, nukkua retostaa, vedellä sikeitä, vetää hirsiä. Torkkua, levätä, makoilla, ottaa tirsat. Ottaa päiväunet, ettoneet, tupluurit tai päikkärit. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Toiset sanovat, että aikaa ei kannata tuhlata nukkumiseen. Olen aivan toista mieltä. Nukkuminen on ihanaa eikä se ole mitään tuhlaamista. Vanhan sanonnan mukaan se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Minä laitan sitä rahaa pankkiin säännöllisen runsaasti ja hyvillä mielin. Olenko nukkujanainen? Olen. Enkä edes häpeä tunnustaa sitä, pidän nukkumisesta. Nautin häpeämättömästi laiskottelusta ja unien katselusta. Mikä onkaan ihanampaa kuin vaipua pehmeään vuoteeseen, kun tuntee itsensä uupuneeksi. Lipua höyhensaarille salaiseen maailmaan. Seikkailla unimaailmassa ja antaa kehon ja mielen levätä.



Kun oikein väsyttää, silmä lumpsahtaa kiinni ja uni tulee sekunnin murto-osassa. Jos sattuu olemaan istuallaan, pää repsahtaa alas. Silloin ei kannata olla auton ratissa.

Nukkumapaikkoja on ollut erilaisia; heteka, teltta, laavu, puolijoukkueteltta, junan makuuvaunu, lukematon määrä erilaisia sänkyjä kyläpaikoissa lapsuudessa, vesisänky, auton takapenkki. Mikään ei silti vedä vertoja yhdelle sängylle. Oma sänky paras sänky.

Mikä nukkumisessa on niin ihanaa? Lepo. Täydellinen rentoutuminen. Vetäytyminen toiseen, salattuun ja henkilökohtaiseen maailmaan. Nukkuminen voi joskus olla  pakoa, hetken siirtyminen pois huolista ja murheista. Se voi olla myös hengähdystauko kivusta, jos saa kivulta nukuttua. Mutta ennen kaikkea se on lepoa.

Luovuuskin vaatii joutilaisuutta. Kiireessä ja väsyneenä ei luovuus kuki, päinvastoin. Raukea joutilaisuus ja rentous, ajatuksen vapaa leijailu ja ideat alkavat tupsahtaa mieleen kuin itsestään. Joutilaisuudesta kasvaa aktiivisuus. Jokaiselle työpaikalle tulisi määrätä sänky tai sohva pakolliseksi varusteeksi. Olen onnekas, työpöytäni vieressä on pehmeä sohva. Työnantajani on ollut kaukaa viisas.....=)

Neiti kesäheinänä ollessa saa nautiskella levosta ja raukeudesta sydämen kyllyydestä. Ajankulun seuraamiseksi riittää aurinkokello. Viikonpäiväkin jo unohtunut, eikö nyt olekaan maanantai?

2 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Totta turiset! Ei ole monta autuaampaa asiaa elämässä kuin uni.

Näillä keleillä lepo kyllä hiukan kärsii siitä, kun herää kerran pari yössä siksi kun on niin kuuma.

FeminineApproach kirjoitti...

Kuumaa on, onnekseni olen siunattu hyvillä unenlahjoilla, ei helle juurikaan haittaa.