Viikonloppuna eksyin taas, kuinkas ollakaan, metsän siimekseen. Ja olin hetken aikaa myös oikeasti hieman eksyksissä, ilman tarkkaa tietoa sijainnista. Niin siinä käy, kun seikkailee uusilla poluilla ja metsäteillä ja yhtäkkiä, hupsheijaa, huomaakin olevansa vähän tietymättömissä. Mutta ei hätää, naisen logiikalla pärjää metsässäkin, kompassi kun jäi kotiin.....
Nyt olen siemaillut taas eheyttävää metsän taikaa. Seuraavassa pieni kuvakimara siitä, mitä reitillä tuli vastaan. Kuivuneista käpryistä aina myöhäisiin kukkijoihin. Ihmeen paljon metsässä kukkivia kasveja näkyykin, kun kulkee silmät avoinna ja katselee maahankin eikä kulje nokka pystyssä. Niin, täytyy sitä ylöspäinkin tähyillä, sillä sielläkin on tiirailtavaa. Katseltavaa on niin paljon, että matka edistyy hyvin hitaasti.
Sinun jäljiltäsi katson itseäni:
silmieni ympärillä onnelliset poimut.
Eeva Kilpi
2 kommenttia:
Oho, kukkaan ovat todella puhjenneet. Onkos tullut kesä nyt myöhäissyksyn keskelle?
Niin, sanopa muuta. Muita kukkivia olivat mm. harakankello, puna-apila ja pietaryrtti. Ihmeen lämmin syksy, kun nyt eletään jo marraskuuta.
Lähetä kommentti