Kosken lähellä on ulkoilureitti, jossa kosken kuohu laimenee ja äänimaailma hiljenee. Kosken kuohujen jälkeen hiljaisuus tuntui hyvältä ja rauhoittavalta. Pikkulintujen äänet herättivät huomioni ja kas, näin pitkästä aikaa puukiipijän kiipeilevän lähikuusta tyvestä latvaan päin. Tai itse asiassa niitä oli kaksi samassa puussa. Pienen pieni asia, luontohavainto tuosta persoonallisesta linnusta sai hymyn nousemaan kasvoilleni.
Se on pienestä kiinni, hyvä mieli. Ja asenteesta. Voi tehdä tietoisen päätöksen nähdä pienissä, arkisissakin asioissa sen kauneuden ja piristävyyden. Sen hetkisen hyvän olon ja fiiliksen. Minulle sen voi tuoda luontohavainto ja luonto ylipäätään, sinulle se voi olla jokin muu asia. Mutta kun löydät sen asian, mistä pidät ja mikä sinua ilahduttaa, pidä siitä kiinni. Koska silloinkin, kun maailma murjoo tai elämä ei mene kuten Strömsössä, se voi olla se pieni mutta hyvin tärkeä kipinä. Ilon- tai toivonkipinä, joka kantaa. Asia, joka hellii sieluasi ja sydäntäsi, jos jokin muu sitä on pahoin kohdellut. Ole hellä itsellesi ja hemmottele, olet sen ansainnut.
4 kommenttia:
Kaunis ajatus. Puhutteleva postaus ja kuvat. Näinhän se on! :)
Kiitos Muuttolintu!
Minulla on meneillään Hemmottele itseäsi, nainen-kuuri ja noudatan sitä runsain mitoin.....=) Hemmottelu sisältää paljon niitä asioita, joista tykkään. Suosittelen tätä kuuria lämpimästi kaikille aina silloin tällöin!
Kosken vedessä näkyy myös kevät: on väriltään rusahtavaa, mikä lienee peräisin maaperästä.
Ruskeaa on Vantaa-joen vesi ainakin tähän vuodenaikaan, siihen valuu paljon sulamisvesiä pelloilta matkan varrella.
Lähetä kommentti