Luontohavaintokirjaan tuli tänään paljon merkintöjä, olen könynnyt onnellisena keväisessä metsässä kuten seuraavista kuvista näkyy. Tutussa metsässä silmä hakee lajeja tutuilta kasvu- ja elinpaikoiltaan, mutta joukkoon mahtuu toisinaan iloisia yllätyksiäkin. Tämän päivän huikea yllätys oli havainto ei vain yhdestä vaan kahdesta suruvaipasta. Se on perhonen, jota en joka vuosi ole edes nähnyt, mutta tänään poiketessani polulta sivuun termoskahville näin pariskunnan liihottelevan lemmekkäästi sammaleiselta kalliolta korkeuksiin. Kuvaamaan en ehtinyt, mutta silmäni tavoittivat metsässä toisenkin perhospariskunnan. Senkin näin poiketessani polulta! Tämä neitoperhopari lepäili varvikon suojissa hetkisen lepatellen aina välillä kauemmas.
Tutuilta paikoin löytyivät kukkivina sekä punavuokko että näsiä.
Aika veikeä havainto oli seuraavan kuvan eläin. Istahdin hetkeksi kosteikon reunamalle aurinkoon lepäämään ja eipä aikaakaan kun suoraan eteeni veteen ilmaantui sammakko. Koin vahvan
deja vuun , tuijotin taas sammakkoa silmästä silmään....eipä siinä mitään, sammakko on sympaattinen eläin ja katselin sitä mielelläni. Huvittaa vaan, että tuijottelin tänään taas sammakkoa samassa metsässä ja saman puron reunamalla kuin melkein täsmälleen vuosi sitten. Onko tästä tulossa perinne.....=)?
2 kommenttia:
Metsässä on nyt hyvä liikkua, raikasta ja reipasta. Erottaa paljon yksityiskohtia, jotka kesällä peittyvät kaiken yltäkylläisyyteen.
Totta, nyt näkee paljon kun vihreä kasvillisuus ei peitä kaikkea. Lunta näkyi vielä varjopaikoissa pikkuisen, muuten keväistä.
Katselin jo korvasieniä, eipä vielä näkynyt.
Lähetä kommentti