Olen tehnyt luontoretkiä pyhinä joka päivä, lähtenyt aikaisin aamulla tutkailemaan kevään edistymistä eri paikoissa ja kuvitellut, että olen ainoa, joka siellä siihen aikaan liikkuu. Mutta kissanvillat, joka ikisessä paikassa on jo ollut muutamia yhtä intohimoisia ja aamuvirkkuja liikkujia. Luontoon toki mahtuu.
Koskenpauhujen läheltä löytyy myös rauhaisia suvantopaikkoja ja pikkuruisia silmäniloja. Suloiset kevään ensikukkijat pitivät aamupakkasessa nuppunsa supussa. Näin kevään ensimmäiset sinivuokotkin!
Posket punaisina, mieli tyynenä ja levollisena palasin kotiin. Uskallanpa sanoa, että tunsin jotain, joka on lähellä onnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti