Metsän aamu - ja elämys

Kuinkahan usein ihmistä tarkkaillaan luonnossa uteliain ja varovaisin silmin? Ihminen ei aina tiedä, kuinka lähellä eläimet ovat, ne osaavat pysyä näkymättömissä. Joskus harvoin pääsee näkemään luonnonvaraisen eläimen, vilaukselta ja kaukaa. On valtaisa elämys nähdä eläin melko läheltä ja olla vaihteeksi tarkkailijan roolissa.

Tänä aamuna varhain oli sellainen mieleenpainuva hetki. Retkelläni tuli vastaan ketun pesäluolasto, jota kerrotaan myös mäyrän ja supikoiran käyttävän oleiluun ja ehkä asumiseenkin. Kävelin hyvin hitaasti ja ympäristöä katsellen ja silmäni tavoittivat unisen karvaturrin koivunrunkojen kupeessa.

Sen nähtyäni hiivin entistä hiljempaa. En halunnut häiritä lepäävää eläintä, joten tuon lähemmäs en uskaltanut mennä. Turkista päättelen eläimen olevan supikoira. Olen nähnyt kerran aiemminkin unisen supin parin metrin päästä,  se ei vaikuttanut kovin aralta ja säikyltä, silti pysyttelin tänään pienen matkan päässä.