maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ajatuksia pienistä toiveista

Haaveista ja unelmista olen kirjoittanut useasti, mutta mitä jos ottaisi esiin niitä pienemmät asiat? Asiat, joita on halunnut tehdä tai kokea jo pitkään, ei mitään isoja juttuja, mutta itselle mieleisiä. Jos niitä kutsuisi vaikka toiveiksi. Minulla on niitä paljon, asioita jotka haluaisin  kokea elämäni aikana. Sinullakin on sellaisia varmasti.

Ne ovat olleet mielessä ehkä jo jonkin aikaa, mutta jotenkin niitä ei ole saanut toteutettua. Ei ole ollut mahdollisuutta, ei aikaa tai rahaa tai sopivaa seuraa sen tekemiseen. Nuo syyt minulla ainakin on ollut asioiden  lykkäämiseen. Tekosyitä? Laiskuutta? Aidon kiinnostuksen puutetta? Arkuutta?






En tiedä, onko sisälläni auennut joitakin lukkoja  vai olenko kasvattanut rohkeutta ja uskallusta, sillä nyt on eri meininki. Kun olen ottanut toiveen toteuttamisesta käytännössä selvää, se ei välttämättä olekaan ollut niin kallista kuin olin kuvitellut tai pystyn muokkaamaan toteutusta niin, että meno siitä on kohtuullinen.  Tai asian  voi toteuttaa yksinkin, ei siihen välttämättä sopivaa seuraa tarvita, sitä saattaa löytyä asian tekemisen yhteydessä.  Joku näistä tai kaikki yhdessä ovat tehneet sen, että elämään on tullut lisää innostavia ja energiaa antavia asioita saatuani pieniä toiveita täytettyä. Ja paljon hyvää mieltä ja tyydytystä.  Nyt  kun  alkuun on päässyt, ei  enää voi eikä halua lopettaa.

Välillä tunnen suorastaan huonoa omaatuntoa, kun elän niin itsekkäästi ja nauttien. Aikaisemmissa elämäntilanteissa on ottanut huomioon enemmän toisten tarpeet ja toiveet ja painanut omansa vähän taka-alalle. Mutta  nyt  tuntee suurta vapautta elää omannäköistään elämää. Näen elämässä erilaisia  aikakausia ja vaiheita, jolloin eri asiat nousevat päällimmäiseksi. Nyt on auennut itsensä toteuttamisen hetki, tilaisuus katsoa laajemmalle ja mennä kauemmas. Tilaisuus toteuttaa itseään pienissä, arkisissakin asioissa ja kun  on päässyt vauhtiin, katsoa kohti niitä haikeampiakin, sielun syvistä sopukoista kumpuavia unelmia.






Minun katseeni siintää taas erästä toivetta  kohti ja se on ruokkinut itse itseään ja synnyttänyt lisätoiveita kiinnostavista asioista. Tunnen valtavaa elämänhalua ja -iloa. Tänä vuonna on jo ollut monta kiperää paikkaa elämässäni, mutta elämänhaluni on vain vahvistunut. Sitkeää tekoa tämä nainen.


6 kommenttia:

Kokonainen kissatyttö kirjoitti...

Onnea sille -ja Sinulle. Nauti ja toteuta unelmia, olet sen varmasti ansainnut! :)

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos Muuttolintu! Tämä vaihe taitaa kuulua keski-ikään ja silti tunnen itseni innostuneeksi kuin lapsi....=)

Sanna kirjoitti...

Ihanaa rohkeutta, elämän makua! Jatka samaan malliin!

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos! Enhän malta lopettaakaan.....

Sandy kirjoitti...

Kuulostaa niin hyvältä!

Ja tuo lukkojen aukeaminen kuulostaa erityisen tutulta, hyvin ajankohtainen asia omassa elämässäni. Sain keväällä suuren oivalluksen ja päätin uskaltaa. Tuntuu, että sen jälkeen on tapahtunut lukuisia pieniä ihmeitä, ja tässä ollaan vasta ihan alussa tätä uutta tietä.

PS. Löysin blogisi juuri Blogilistalta ja pistin tilaukseen siltä istumalta.

FeminineApproach kirjoitti...

Kiitos kommentistasi Sandy ja tervetuloa lukemaan. Onnea lukkojen avaamisesta ja jännittävästä elämänvaiheesta!

Sama kokemus on minulla, tietoisen päätöksen tehtyäni ja rohkeutta vaatineen uuden jutun toteutettuani on pää avattu ja kuten sinullakin, pieniä haaveita on alkanut toteutua. Ja kaikki oli kiinni vain omasta asenteesta!