Lakat ovat punertumassa hyvää vauhtia ja ensimmäiset kanttarellit ja mustikat olen jo poiminut. Mustikoita noukkiessani metsän hiljaisessa aamuhetkessä tunsin vaipuvani kuin meditaatioon. Sunnuntaiaamu, kaukainen korpin raakkuna ja marjojen poimiminen yksi kerrallaan sai olon tyyneksi ja keskittyneeksi. Rauhoittavaa olemista ja mielen tyhjentämistä.
Mustikoita näkyi silmän kantamattomiin. Silloin voi tulla kiireen fiilis, miten ehdin ja saan kaikki nuo poimittua! Mutta kun etenee kasvusto kerrallaan, mustikka mustikalta, hoppu häviää ja laskeutuu kuin meditaatiotilaan. Miten levollista. Samantyyppisen olotilan olen kokenut rikkaruohoja kitkiessäni.....=)
Edes maa-ampiaisten hyörinä ja pyörinä ympärilläni eivät hermostuttaneet minua. Olin vahingossa ilmeisesti tallannut tai ainakin lähestulkoon tallannut niiden pesän suuaukkoa ja parvi ampiaisia pörräsi tiiviisti "iholla". Tajuttuani tilanteen väistyin ja seurasin pörriäisten katoamista mättäiden keskeltä maan sisään. Mutta siinä kohtaa oli suurimmat mustikat ja en malttanut olla noukkimatta osaa niistä tuonkaan jälkeen....
Kesän ensimmäinen mustikkamaito oli kerrassaan herkullista!
4 kommenttia:
Oma maa mustikka, tässä tapauksessa. Myös metsämansikat ovat kypsyneet.
Niin ovat, makeat herkut.
Metsämansikalla (tai ahomansikalla) ja kielolla on yhteistä niiden ylittämätön aromaattinen vaikutus. Toinen maistuu, toisen tuoksuu parhaalta koko kesässä.
Maistelin tänään metsämansikkaa retkelläni ja kyllä - se maistuu ihanalta ja makealta! Kommenttisi tuli mieleeni, kun niillä herkuttelin.
Lähetä kommentti