Syksyn tullen katselen aina tuulessa keinuvaa ja kahdessa vihreän sävyssä sädehtivää ohraa. Minusta se on niin kaunista, aaltoileva, kypsyvä viljapelto. Ja nimenomaan ohrapelto.
Vielä on hetki kesää, mutta syksyn hämäryys ja samettisuus ottavat jo askelia lähemmäs. Tämäkin hetki on ainutlaatuinen.
6 kommenttia:
Kauniisti olet kuvannut ohrapellon. Lainehtiva ruispeltokin on kaunis ja kaikki viljapellot.
Kiitos Miiwi, niin ovat viljat kauniita.
Ja tervetuloa lukijakseni, käyn blogissasi säännöllisesti ja olen ihaillut kuviasi, vaikka en vielä ole kommentoinutkaan...=)!
Niin kauniita kuvia!
Syksy on lempivuodenaikani, mutta tänä vuonna en vielä tähän aikaan uskalla ajatellakaan koko asiaa. En ole saanut kesästä vielä oikein otetta, ja tarvitsisin sitä talven varalle varastoon.
Kiitos Sandy!
Minäkin pidän syksystä ja kesän jälkeen aina odotan sitä.
Tämä kesä on ollut viileä ja sateinen ja moni kokee varmaan samoin kuin sinä. Itse pidän viileämmästä ja siksikin katseeni siintää jo syksyyn.
Mutta viikonvaihteeksi ja ensi viikoksi on lupailtu hellettä....=)
Ohra on myös oma suosikkini. Odotahan, kun se vielä beigeentyy kunnolla.
Niin Aamu, siinä on eräs viljan viehätys, sen väri muuttuu sen kypsyessä. Samalla saa hyvän tunnun vuodenajan vaihtumisesta.
Lähetä kommentti