Vähän niin kuin elämässäkin, sävyjä on valkoisesta harmaan kautta mustaan. Luonnossa katseeni löytää usein maanpinnasta kaikenlaista pientä kiinnostavaa, niin pientä, että nähdäkseen sen pitää asettua nöyrästi polvilleen maanrajaan. Jep, se olen minä, joka kyykkii, tutkii ja kuvaa pieniä kasveja tai eläimiä metsässä mitä ihmeellisimmissä asennoissa.
Kun katsoo tuon ylläolevan kasvin vihreän sähäkkää sävyä, ei voi olla uskomatta ja luottamatta elämään. Mikä elämänvoima ja kestävyys ja upea väri. Tuo kasvi pysyy noin vihreänä läpi talven, uskomatonta. Ja sitten toisaalta tämän kevään uutta kasvua allaolevassa kuvassa, vielä hentona ja arkana.
2 kommenttia:
Nyt ovat kevätvihreitä kuusien vuosikasvut, hohtavat suorastaa raikasta väriään.
Sinäkin katselit vihreitä.
Kuusenkerkot ovat hyväntuoksuisia ja hyvänmakuisiakin, ne ovat vähän kuin ketunleipä, minun on aina pakko maistaa niitä.
Lähetä kommentti